Ajatusten juoksua..

Rakastan kahvin ja tupakan yhdistelmää, etenkin tällaisina kylminä pakkasiltoina, kun voi siirtyä peitto ympärillä parvekkeen puolelle muutaman minuutin rentoutumishetkeen. Tupakointi on pahe, josta en vain pääse enkä oikein haluaisikaan eroon. Kuten aina kavereiden kanssa puhutaan: Tupakka loppuu, kun tullaan raskaaksi. Että ei toivon mukaan kovin pian.

Olen jotenkin kamalan kyllästynyt kavereideni seuraan. En ole kovin itsevarma, mutta kuitenkin kohtalaisesti.Tuntuu, että kavereiden seura masentaa, kaikilla tuntuu menevän paremmin, tai ettei kukaan ymmärrä, mitä mun päässä todella liikkuu. Että kaikki kuvittelee, että oon ok, vaikken oo, ahdistaa, ajatukset kiitää sekaisin päässä, pyörin ympyrää kämpillä, sit makaan pari päivää sängyn pohjalla, masentaa, eikä lääkkeetkään auta, mut ilman niitä oon enemmän sekaisin. Kun oon yrittäny avautua kavereille, tuntuu, ettei ne J.T:tä lukuunottamatta ymmärrä, edes usko. Sekoan pian..

Tänään ei ole tullut liikuttua kuin kävellen koulumatkat, ellen illalla innostu salille. Ulos en ainakaan mene, sillä vihaan kylmyyttä (seliseli). On kamalan turvonnut olo, kun koulussa oli aivan ihanaa ruokaa, jota tuli ahmittua itsensä ihan ähkyyn. Aamupalaa en syö, ja illalla taitaa upota enään pari leipää. Ja pannullinen kahvia. Koulutehtäviäkin olisi, mutta motivaatio puuttuu, tekee vain mieli vällyjen väliin loppua flunssaa parantelemaan.. :)