On ollut hieman vaikeat pari viikkoa, enkä jaksa niistä ruotiakaan sen kummemmin mitään, kuin että ex on piinannut vuoroin ikävöivin viestein ja vuoroin katoamalla, ja olen huolehtinut hänen vuokseen kovasti. Olen aloittanut innokkaasti kuntoilun, mutta salille en "kehtaa" mennä tässä kunnossa, ajattelen vain koko ajan, että menen kun olen "vielä vähän laihempi".En ole tavannut kovinkaan usein kavereitani, ollut vaan yksikseni, mutta tauon jälkeen heitä on ollut ihan mukavakin nähdä :) Ilman ahdistuskohtauksia. Lisäksi sain etätreenikaverin yhdestä kauempana asuvasta kaverista, jonka kanssa olemme viestitelleet syömisestä, treenaamisesta ja kaikesta muustakin. Juhlintaakin olen vähentänyt, mutten lopettanut.
Nyt ahdistaa, en tiedä miksi, mutta KOVAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti