Tahtoo tahtoo!

Mietiskelin eilen tupakan polttamista. Se on ollut nyt jo 1/4 osan elämää tapana, 15 vuotiaasta, eli jo kuusi vuotta! Tuli vain sellainen olo tupakalla, että poltan tämän askin ja loppuu. Nyt riittää. En tiedä miten, mutta (kamala vauvakuume) parin kaverin ja näiden vauvojen kanssa hengailusta tuli sellainen olo, että mäkin haluan jotain. Edes elää terveellisemmin. Nyt sitten katsellaan miten käy, en ole ikinä saanut motivaatiota tupakanvastaisesta markkinoinnista, aina puhuttu kavereiden kanssa että "lopetetaan kun tullaan raskaaksi". Ei tosin kumpikaan näistä kavereista raskauteen lopettanut, mutta ehkä minä voisin lopettaa, ihan ilman syytä?

Haluaisin paastota. Tai aloittaa tiukan dieetin. En jaksais hidasta kilojen tippumista ja rauhallista laihtumista. Haluan nämä läskit pois heti!!! Hieman on tullut lipsumisia ja laiskotteluja. Pitää saada itseään niskasta kiinni. Olisi ihanaa olla perfektionisti, suorittaja, joka lukisi pääsykokeisiin ainakin 4 tuntia illassa, hoitaisi kouluasiat ajallaan ja tunnollisesti, liikkuisi ja söisi oikein, ei tupakoisi, joisi tai tekisi mitään noloa. Ja olisi onnellinen, samalla kun suorittaa tätä elämää, hoitaa raha-asioita sun muuta. En osaa. Voinkohan oppia?

Paljon liikkuu mielessä levottomia ajatuksia unelmia toiveita.