kuinka itsekäs ihminen saa olla?

Tunnen itseni nyt huonoksi ihmiseksi. Kuinka itsekäs saa olla niin, ettei loukkaa toisia tai särje normeja? Oma päätös olla juomatta kesällä tuntuu häiritsevän kavereita ja tuntuu, että petän muiden odotukset toimimalla toisin kuin he. Vaikka eikö juomattomuuden pitäisi olla hyvä, ja ennenkaikkea oma päätös? Silti tunnen, että loukkaan muita kieltäymällä juomisesta hyvässä seurassa, ja ollessani ainoana järkevänä paikalla mokailematta ja osallistumatta aamulla morkkiskeskusteluun.

Tupakoinnin lopettamisessa en vielä ole onnistunut, mutta siitäkin oon saanut paljon palautetta, lähinnä sanatonta. Tai kiertelevää. Miten kaverit ja tuttavat harmittelevat, ettei heillä ainakaan ole nyt tarvetta tai halua (kykyä?) lopettaa, ja miten lopettamista kanssa tuputetaan kaikkialta. Eihän terassillakaan voi olla polttelematta. Ai niin mut ethän sä juo enää, sittenhän se on varmaan sulle helppoa.

Yleensä epäonnistuvaksi luokiteltavan ihmisen onnistumiset näyttävät todella nyppivän muita ihmisiä. Kun olen pudottanut painoa jo kymmenen kiloa, mutta jatkan yhä, en kuulekaan enää kannustusta laihdutuksesta, vaan enemmän varo ettei laihdutuksesta tule pakkomiellettä ja vieläkö sä jaksat laihduttaa, kun kohta on kesäkin? Ai aiotko sä laihduttaa KESÄLLÄKIN? Tuntuu, että pyristelen muiden ihmisten tottumuksia ja normeja vastaan, ja aina kun kieltäydyn seurasta yrittäessäni lukea tai lenkkeillä tai nauttiessani omasta seurastani ja rauhasta, tunnen kytevää syyllisyyttä, vaikken mielestäni tee mitään väärin?


Maailma tuntuu nyt epäreilulta ja kyyniseltä. Korjatkaa jos olen väärässä.

Nyt jumalauta nainen katso mitä laitat kurkustasi alas!!!