Sellaiselle kuin minä, jolle sohvaperunointi oli luonnollinen olotila, mieli jatkuvasti maassa, intoa ja energiia nolla, tällainen muutos tuntuu oudolta. Ennen välttelin peiliä, enkä todellakaan peilaillut iseäni, ja nyt peilin edessä pysähtyy joka kerta miettimään "Olenko tuo minä?" -17 kg, ja yllättävä tuttavuus peilissä. Ei todellakaan laiha tai hyväkuntoinen ihminen, mutta nainen, jonka muodot erottuvat muutoinkin kuin vain tasapaksuna pallona. Olen välillä yrittänyt tehdä vatsalihaksia, laihdutuksen alussa 10 tekeminen sattui pari päivää, olin aivan pohjalla. Nyt vedän "minijumppanani" aina silloin tällöin muutamat vatsalihakset ja selkälihakset vaikka kirjan lukemisen välissä, ja oli pakko kirjoittaa heti tänne, kun kirjan lukemisen välissä aloin huvikseni tekemään vatsoja, ja tein 40 eikä tuntunut missään! Pian jatkuu.
Kunnon kohoamisen huomaa aina aika ajoin lenkillä, pyöräillessä tai ylipäätänsä liikkuessa, kun tulee hetki jolloin miettii "miksen ole jo aivan poikki ja huohota keuhkojani pihalle?" (tupakoin tosin yhä, ettei olisi ihme vaikka happi loppuisi..) Mutta olon koheneminen tulee yhä useammin vastaan, ja se tuo aivan mahtavan fiiliksen!!
Ruoka ei ole kokoajan mielessä, en mieti kokoajan mitä seuraavaksi söisin, en himoitse jatkuvasti ruokaa, enkä lähes ollenkaan ahda itseäni aivan täyteen (ellen joskus kavereiden kanssa pizzalla tai kebabilla :) ). Ruoka on lakannut hallitsemasta minua, ja tunnen hallitsevani sitä. Oikea ruoka- tai kalorimäärä taitaa vielä olla hakusessa, mutta vielä laihdutuksen jatkuessa aion sallia itselleni sen, että syön mahdollisimman vähän - eli en pakota itseäni syömään vaikkapa 1800 kcal päivässä, jos tunnen oloni hyväksi ja täydeksi 1000 kalorilla. Kerran viikossa pidän tosin päivän, jolloin syön reippaasti yli 2000 kaloria, jolloin en määriä laske, mutta pyrin pitämään ne JÄRKEVINÄ.
Ajattelin muutenkin hiljalleen luopua kaloreiden laskemisesta, jos vähän ja oikein syöminen olisi jo iskostunut päähän niin, että voisin laihtua ilman ainaista kirjaamista. Tosin, jos paino alkaa nousta tai jumittaa, turvaudun taas jokaisen suupalan laskemiseen. Nyt pidän enemmän tärkeänä liikkumisen lisäämistä, eri lajien kokeilua, aion lopulta uskaltautua salille / jumppaamaan muiden ihmisten seuraan, ja alkaa rakentaa kehostani toimivaa, voimakasta kokonaisuutta!
Aivan mahtaviin tunnelmiin tältä päivältä lopettaa neiti onnistuja <3
Peukku!!!:) Mahtavaa!
VastaaPoista