Tupakkalakko ja henkinen riippuvuus

Välillä mietin, miksi kaipaan niin täydellistä muutosta elämääni. Tottakai haluan olla terveempi ja näyttää paremmalta, mutta mistä kumpuaa tällainen kamala itseinho ja halu eroon kaikesta, mitä tähän saakka olen ollut? Entä mitä sitten olen, kun olen muuttanut elämääni ja itseäni, olenko silloinkaan tyytyväinen itseeni? Millainen minun pitäisi olla, jotta voisin pitää itsestäni ja elämästäni? 


Mitä oon sitten, kun en enää juo ja polta, en syö itseäni ähkyyn, olen laiha ja kaunis, opiskelen ahkerasti tuntien päämääräni ja olen ottanut vastuuta elämästäni?

Tuntuupa oudolta kieltää itseltään klo 18 jälkeinen syöminen - päivä meni kamalan nopeasti ja yllätyin kun huomasin, että on enää "20 minuuttia aikaa syödä" tänään. Toisaalta tää vois lopettaa myös jatkuvan syömisten miettimisen ja suunnittelun, kun ajattelee vain, ettei syö mitään illalla, niin ei myöskään tarvi jatkuvasti kelata, mitä ruokaa söisi seuraavaksi.

aamupala:

1 kuppi vihreää teetä ~ 0kcal

elovena puuro ~110 kcal

1 rkl auringonkukansiemeniä ~64 kcal
1 rkl manteleita ~78 kcal
Lounas:
2 rkl manteleita ~156 kcal
1 luumu ~20 kcal
1 kuppi vihreää teetä ~0 kcal
Välipala:
1 kuppi vihreää teetä ~0 kcal
50g apetina fetajuustoa ~50 kcal
100g tomaattia ~20 kcal
1 lämminkuppi keitto ~130 kcal
Päivällinen:
135g ananasta ~70 kcal
elovena puuro ~110 kcal
1 piltti ~69 kcal
Iltapala:
1 siivu greippiä ~20 kcal
1 jogurttijuoma ~100 kcal

yht. 934 kcal / 1092 kcal 

Eräs entinen ihastus, jonka kanssa ei koskaan voi tulla mitään vakavaa ja jonka olen itseltäni kieltänyt, on taas viimeiset pari viikkoa laittanut viestiä. Pelkään suoria ehdotuksia häneltä, koska en tiedä kuinka torjuisin hänet, sillä tiedän tunteiden vielä olevan olemassa, vaikka piilossa. Mieleen tulee viime syksy, pimeä ilta ja kävely, jonka teimme minulle vieraassa paikassa, käsi kädessä. Silloin tunsin olevani lähellä häntä henkisesti, ja kun suutelimme, sydän jyskytti ja tunsin ehkä jopa hieman melkein rakastuvani. Mutta en voinut jatkaa enää suhdetta, liian syvien tunteiden vuoksi, ja lopetin tapailumme. Nyt mietin häntä taas kun saan viestin, yritän jutella kuin ystävälle, mutten voisi koskaan soittaa tai tavata, koska pelkään mitä ehkä tunnen, ajattelen tai teen. Olen hukassa.